Rentoa oleskelua Long Beachilla

Reissumme ensimmäinen arkiviikko on tullut vietettyä Los Angelesin alapuolella sijaitsevalla Long Beachilla. Los Angeles on itse asiassa rykelmä "pienempiä" kaupunkeja (Hollywood, Venice Beach, Santa Monica, Pasadena jne..), joilla kaikilla on oma keskustansa. Täällä on joka paikkaan ihan valtavan pitkät välimatkat, joten auto on oikeastaan välttämätön, jos haluaa kunnolla päästä kiertelemään tämän miljoonakaupungin eri alueita.

Long Beach ei taida enää ihan olla osa varsinaista Los Angelesia, mutta lähellä tämä on kuitenkin. Ja täällä on onneksi varsin toimiva julkinen liikenne, joten me toistaiseksi vielä autottomatkin ihmiset pääsemme hyvin liikkumaan. Täältä pääsee metrolla myös Los Angelesin keskustaan.

Bussikyydin kertamaksu on 1,25 dollaria.

Long Beachilla majoitumme Super8-motellissa, joka sijaitsee Signal Hill -nimisellä alueella noin 10km päässä LB:n varsinaisesta keskustasta. Tänne tulemiseen oli kaksi syytä: ensinnäkin Super8-motellin hinta-laatu -suhde oli enemmän kuin kohdallaan. Toisekseen, me teemme parin ensimmäisen viikon ajan vielä työhommia Suomeen, joten riittävän tilava huone ja hyvä nettiyhteys oli meille aika välttämätöntä. Plussaa täällä on sekin, ettei tämä ympäristö ole liian virikkeellinen (vaikka varsin mukava ympäristö onkin), joten päivisin on malttanut varsin mukavasti olla työhommien äärellä.

Vaikka olemmekin käyneet pyörimässä tässä lähiympäristössä ja käyneet bussilla Long Beachin rannalla ja keskustassa, on ollut tosi hyvä juttu olla jopa viisi päivää aika rauhallisesti yhdessä paikassa. Se lomamatkalle ja arjessakin tyypillinen suorittajavaihde menee nimittäin hyvin helposti päälle. Tosin, jaloissa on jo nyt kävelemisestä aiheutuneet rakot. 

Tämä on myös ollut erinomainen paikka päästä yli tästä 10h aikaerosta, jonka takia me vielä toistaiseksi olemme aika pihalla. Toissailtana pysyimme hereillä jopa klo 22:00 saakka, mutta muutoin uni on vienyt voiton jo 20-21 paikkeilla. Vastaavasti me olemme myös heränneet aika ajoissa - ensimmäisinä aamuina 06:00 alkanutta aamupalaa oltiin jo hetki ehditty odottamaan...

Huomenna tosiaan jatkamme matkaa Santa Monicaan, jossa sohvasurffaamme viikonlopun ajan collegepoika-Paulin luona. Sunnuntaina pääsemme majoittumaan erään ystävämme sisaren asuntoon, jossa sitten majailemmekin ensi perjantaihin saakka. 

Kuvia Long Beachin keskustasta ja rannalta

Taustalla Long Beachin keskustan "pilvenpiirtäjiä".

JB reissun päällä. 

Bubba Gump Shrimp -ravintolaketju tuli tutuksi Forrest Gump -elokuvasta.

Kruisaaminen on siis kiellettyä.

Hooters!

Jouluhysteriaa on havaittavissa täälläkin.

Taustalla Tyynimeri. Oli muuten aika pitkä rantaraitti tässä.

Baywatch.

On tämä kieltämättä ihan mukava paikka.

Satamassa oleva Queen Mary on jostain sieltä Titanicin aikakaudelta.

Pakollinen ruokakuva

Pariskunta B.

Joulukuu Kaliforniassa

Tämä on nyt sitten neljäs vuosi putkeen, kun olemme Jonin kanssa talvireissulla. Tällä kertaa matkakohteeksi valikoitui Yhdysvaltojen länsirannikko. Kolme kertaa putkeen vietetty joulu Aasiassa vaati jo hieman vaihtelua. On ihan mukavaa, että reissussa on vaihteeksi  joka paikassa ihan normaalit vessat ja ihmisten kanssa pystyy kommunikoimaan muutenkin kuin hymyjen ja käsillä viuhtomisen avulla. Niin sitä on joskus "vähään" tyytyväinen.

Matkaan lähdimme marraskuun 30. päivä. Ihanat ystävämme Helsingissä tarjosivat meille paitsi hyvän yösijan ennen reissuun lähtöä, myös mukavan illan ystävien kesken ja erinomaisen ruoan parissa. Kiitos teille rakkaat!

Matkan ensimmäinen lento Lontooseen taitettiin sinivalkoisin siivin.

American Airlinesin lento Lontoosta Los Angelesiin sujui yllättävän joutuisasti siihen nähden, että istuimme koneessa rapiat 11h. Business-luokan ohi kävellessämme kieltämättä tuli sellainen ajatus, että pitäisiköhän sitä joskus vähän panostaa näille pitkille lennoille. Onneksi siellä turreluokassakin kuitenkin oli ihan mukavan tilavat oltavat ja lentoyhtiön tarjoama elokuvavalikoima oli ehdottomasti paras kaikkiin aikaisempiin lentoihimme verrattuna!

Sekin oli ehdoton plussa, että lentokenttävirallisuudet LAX-kentällä sujuivat nopeammin kuin koskaan aikaisemmin Yhdysvaltoihin saapuessani. Koskaan aiemmin en nimittäin ole selvinnyt jonottamasta maahatulotarkastukseen vähintään 20-30 minuuttia. Nyt pääsimme kävelemään suoraan läpi.

Epämääräinen matkasuunnitelmamme

Vietämme reissun ensimmäiset kaksi viikkoa Los Angelesin alueella ja sen jälkeen on tarkoitus lähteä kiertelemään muitakin paikkoja. Tämä ensimmäinen viikko on kulunut Long Beachilla Losin alapuolella ja seuraavan viikon vietämme Santa Monicassa. Kolmannen ja neljännen viikon aikana tarkoituksenamme on käydä ainakin San Fransiscossa ja kelien salliessa myös Grand Canyonilla (ja siinä samassa Las Vegasissa). Katsotaan lähempänä missä järjestyksessä nämä kohteet sitten kierretään ja muuttuuko suunnitelmat matkan varrella.

Mutta mikäs täällä ollessa. Aurinko paistelee ja lämpöä on 15-20 asteen välillä. :)

Ensimmäisen aamun mukava yllätys: hotellin takapihalla on aurinkoa, uima-allas sekä poreamme.

Norsuja, apinoita ja kiimaisia koiria - tervetuloa Koh Changille!

Vietämme reissun viimeiset yhdeksän päivää Koh Changin saarella, jossa majailimme jo silloinkin kaksi vuotta sitten. Sijaintimme on tarkalleen ottaen Lonely Beach ja Janina's Resort - eli tismalleen sama setti kuin viimeksi. Ei haittaa yhtään, täällä on aika mukavaa.

Olemme tosi onnekkaita, sillä saamme viettää reissun viimeiset päivät rakkaiden ystäviemme kanssa. He tulivat tänne lomailemaan samaan aikaan, joten täällä olemme kaikki yhdes koos. Tälle viikolle vielä luvassa snorklausreissu sekä norsuajelua viidakossa. 

Tällä saarella on jonkun verran muitakin suomalaisia ja he ovat ilmeisesti ottaneet omat juomat mukaan...

Lauantai-iltana kävimme katsomassa thainyrkkeilyä.

Kotimatka tosiaan häämöttää tulevana lauantaina, eli ihan muutaman päivän päästä. On kyllä ihanaa mennä takaisin kotiin, vaikka onhan se ollut mahtavaa olla taas täällä lämmössä. Nyt on kuitenkin jo akut täynnä virtaa, joten eiköhän me selvitä pirteinä niistäkin kotona odottavista talvikeleistä.

Eihän tämä nyt ihan kesämökki ole, mutta kyllä näissäkin maisemissa sielu lepää. :) 

Ilotulitus ja tulipalo Laem Mae Phimissa - tervetuloa vuoteen 2556!

Olipahan aikamoinen aloitus vuodelle 2013 tai lunaarisen kalenterin vuodelle 2556. Enpä olisi uskonut, että heti puolenyön jälkeen saamme/joudumme todistamaan, kuinka melkein puolet rantakadun ravintoloista palavat täysin poroiksi. Tässäpä siis hieman illan tapahtumien kulkua.

Yhteistä juhlaa odotellessa

Koko pieni Laem Mae Phimin kylä valmistautui koko eilisen päivän uudenvuoden juhlimista varten. Ravintoloissa valmisteltiin buffet-aterioita ja koristeltiin paikkoja ilmapalloilla, valoilla ja serpentiineillä. Katukojuissakin kävi aikamoinen kuhina, kun porukka kävi ostamassa ilotulitteita ja niitä taivaalle lähetettäviä lyhtyjä. Ilmassa oli ihan selkeästi odotuksen tuntua. Eikä ihmekään. Onhan tämä yksi ainoista juhlista, joita vietetään kansalaisuudesta, kulttuurista, uskonnosta tms. riippumatta (paitsi venäläiset ja kiinalaiset, jotka tekevät muutenkin mitä ja miten itse lystäväät).

Hotellimme väki pyysi meitä osallistumaan yhteiseen uuden vuoden lähtölaskentaan klo 23:30 eteenpäin. Luvassa oli kakkua ja karaokea. Päätimme käydä syömässä ja istuskelemassa  muissa ravintoloissa alkuillasta ja tulla sitten todistamaan vuoden vaihtumisen hotellimme ystävällisen henkilökunnan kanssa.

Thai-versiossa kutsutaan juhlistamaan alkavaa vuotta 2556.

Saimme muuten illalla huomata, että meille aamiaisella kahvia tarjoileva ladyboy muuttuu iltaisin vietteleväksi laulajattareksi, jolla on vähintäänkin rohkeita esiintymisasuja. Tullessamme takaisin ravintolaamme jotkut urpot olivat lavan edessä naureskelemassa ja yrittämässä kosketella tätä esitykseensä tosi kovasti paneutunutta laulaja(tarta?). Oli tosi masentavaa tajuta, että nämä urpot olivat keski-ikää lähestyviä suomalaisia känniääliöitä. Ilmeisesti tämä naiseksi pukeutunut hieman pyöreähkö mies oli heidän tajunnalleen liian iso asia käsiteltäväksi omassa hiljaisuudessaan. Mutta miksi niiden urpojen pitää aina olla suomalaisia!?

Upea maisema muuttui jännitysnäytelmäksi

Kävellessämme illalla tuota rantaa pitkin ilotulituksia ja taivaalle lähetettäviä lyhtyjä katselleen, sanoin Jonille, että "en varmasti koskaan unohda tätä iltaa ja tätä näkymää". Erityisesti ne tummalla taivaalla ja meren päällä leijailevat lyhdyt olivat tosi mieleenpainuva ja kerrassaan lumoava näky! Enkä kyllä varmasti unohdakaan sitä näkyä. Tuosta hetkestä kaksi tuntia myöhemmin sama maisema oli tulta ja savua täynnä. Meidän illallisravintolamme edessä räjäytetty ilotulitus oli  jollain tavalla viallinen ja siitä sitten lensi liekki ravintolan katolle, joka sitten sytytti kuivan kaislakaton palamaan.Tietysti, jos täällä jätettäisiin edes jonkinlaisia turvavälejä ilotulitteen ja puusta rakennetun ravintolan välille, tällaisia vahinkoja pääsisi vähemmän syntymään.

Tuulesta johtuen katolle lentäneestä kekäleestä syttynyt tuli otti hyvin nopeasti alleen ja levisi aikamoista vauhtia myös viereisiin ravintoloihin. Onneksi tuuli kävi merelle päin, sillä muutoin koko kylä olisi ollut aivan savun peitossa. Ja jos tuuli olisi kääntynyt, tulipalo olisi pahimmassa tapauksessa voinut levitä vielä nopeammin meidän hotellimme päätyyn saakka.

Onneksi palokunta saatiin paikalle aika nopeasti ja tilanne saatiin hallintaan ennen kuin yhtään sen useampi paikallinen yrittäjä jäi henkilökuntineen päivineen työttömäksi heti vuoden vaihtumisen jälkeen. Tuhoutuneita ravintoloita on ehkä vajaat kymmenen kappaletta. Ihan hivittävä tilanne kyllä. Tuntuu tosi kurjalta heidän puolestaan! Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin.

Söimme illallisen Phi's Cafe:ssa, josta tulipalo sai alkunsa muutamaa tuntia myöhemmin. 

Bambu Bar oli lempipaikkamme täällä. Tämäkin paloi ihan poroksi. Rakennusmateriaalit ovat täällä kyllä aika helposti syttyviä.

Lyhdyn mukana pitää lähettää toivomus tai rukous. Mitä korkeammalle tai pidemmälle lyhty lentää, sen parempi

Minäkin kokeilin.

Upea kuutamo ilahdutti  läsnäolollaan eilen.

Puolenyön aikaan lyhtyjä lähti taivaalle sankoin joukoin. 

Ja sitten roihahti. Katso tästä lyhyt video.


Aika hurja näky tieltä katsottuna. Savua oli kyllä ihan hirvittävän paljon.

Aika lohduton näky tänä aamuna. Tältä siis näyttää Bambu Bar vuonna 2013.

Täällä puolestaan söimme 12h sitten. 

Kaik on mänt!

Paras apu Laem Mae Phimissa

Kaikista kurjimmalta tässä tilanteessa tuntuu Bambu Barin omistajanaisen, Atchan, puolesta. Hän on aivan käsittämättömän avulias ja ystävällinen ihminen. Sama nainen on järjestänyt meille majoitusta, ruokaa sekä sen mopon täällä ollessamme. Hyvän englanninkielen ansiosta hänestä on tullut ikään kuitn tämän alueen tietotoimisto, jolta turistit saavat neuvoa ja apua esim. paikallisliikenteen, liikenneyhteyksien - minkä tahansa suhteen. Nyt häneltä sitten meni hänen elämäntyönsä. Koska ravintolalla ei ollut virallista osoitetta, sille ei myöskään ole voinut ottaa vakuutusta. Aaaaaagh mikä tilanne! Harmittaa ihan hirvittävästi hänen puolestaan! Viallisen ilotulitteen takia meni pakka ihan sekaisin!

Ainoa tapa, miten me nyt tässä tilanteessa voimme tätä sisukasta naista auttaa, on suosittelemalla Atchan majoituspalveluita. Eli nyt jos joku on tulossa tänne päin, niin menkää ihmeessä majoittumaan siihen Atchan pyörittämään MaePhim Guesthouseen!

MaePhim Guesthousella on maailman ystävällisin ja ihanin omistaja!
Tutustu hotelliin tästä.

Näimme Atchan aamulla, kun kävimme katsomassa tulipalon jälkiä ja hän sanoi, että ei hän pysty tätä vielä tajuamaan. Palo oli syttynyt ehkä 10 minuuttia sen jälkeen, kun me olimme lähteneet sieltä takaisin  meidän hotellillemme sitä lähtölaskentaa varten. 

Että semmoista tällä kertaa. Huomenna lähdemme sitten Koh Changille. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Rayongin alueen rantoja ja Ban Phe

Vuokrasimme eilen skootterin, jotta pääsisimme hieman katselemaan Laem Mae Phimin lähialueita. Päämääränämme oli Ban Phe:n kalastajakylä, jonne on täältä matkaa noin 30 kilometriä. Ihan sopiva matka siis skootterilla ajettavaksi, sillä ainakin mulla tahtoo aina aika äkkiä puutua takamus kyydissä istuessa...

Skootterin päivävuokra oli 200 bahtia (eli nelisen euroa) ja siihen vielä bensat päälle. Tosin bensoihinkaan ei mennyt päivän aikana kuin vajaat kaksi euroa, joten kaiken kaikkiaan se oli aika edullista ajanvietettä. Täällä aika monet ravintolat mainostavat vuokraavansa mopoja, mutta viime keskiviikkona me ei ainakaan onnistuttu löytämään yhtään vapaata menopeliä koko kylästä. Ilmeisesti nuo lähialueen resorteissa asuvat ruotsalaiset ovat omineet ne itselleen. Mopoa kannattaa siis vaikka kysyä pari päivää etukäteen, niin varmemmin saa pyörän juuri sinä päivänä kuin haluaa.

Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut ihan kannattavaa vuokrata skootteri vaikka viikoksi, kun se kerran on niin halpoaa. Tässä lähistöllä on kuitenkin aika paljon pieniä kyliä ja kaupunkeja, joissa olisi varmaan ollut ihan kiva poiketa. Laem Mae Phimista pääsee kyllä tuollaisellakin lava-autotaksilla Ban Phen kaupunkiin, mutta muutoin täällä ei oikein tunneta paikallisliikenteen käsitystä.

Kartta Rayongin rannoista

Tällaisen kartan kun me olisimme löytäneet jostakin jo aiemmin, niin olisi ollut paljon helpompi tehdä päätös tänne Siaminlahden itäpuolelle tulemisesta. Tai siis kyllähän Google mapsista katsottuna näkee, että merenrantaahan siinä on koko matkalta, mutta majoituspaikkojen suhteen Maps ei paljonkaan anna apuja. Ei tämäkään kartta nyt täysin aukoton ole, mutta onpahan ainakin jotain mitä näyttää taksikuskille. :) Näiden karttaan merkattujen rantojen ympäriltä voi siis varmasti löytää itselleen majoituksen. 

Ainakin Laem Mae Phimin ja Ban Phe:n välillä oli rannalla aika monia isoja kerrostalokomplekseja, joista voi ostaa itselleen huoneisto-osakkeen. Veikkaisin, että sama homma on tuolla Rayongin yläpuolella olevien rantojen luona. Jos siis tykkää Thaimaasta tosi paljon, täältä saisi itselleen vielä suht edullisesti kivan loma-asunnon. Mitä ilmeisemmin aika monet ruotsalaiset ja suomalaisetkin ovat moisen itselleen jo ostaneet. 

Jos beach hopping kiinnostaa, täällä näitä rantoja riitää.

Ban Phe

Ban Phe on pieni kalastajakaupunki Rayongista ehkä n. 30km etelään päin. Sinnekin voi halutessaan jäädä majoittumaan, mutta suurin osa turisteista tulee kaupunkiin Koh Sametin saarelle lähtevien lauttojen takia. Laem Mae Phimiin verrattuna Ban Phessa on paljon enemmän  ostosmahdollisuuksia, mutta himoshoppaajien kannattaa kyllä suunnata jonnekin muualle. Suurin osa "kaupoista" myy ihan vain perus t-paitoja, tennareita ja läppösiä. Mutta niillähän ainakin täällä ollessa pärjää vallan mainiosti. Ban Phessa on myös kiva torialue, jossa on myytävänä niin tuoretta kuin kuivattua seafoodia.

Itse ainakin olen paljon mieluummin täällä Laem Mae Phimissä kuin Ban Phessa, vaikka kivalta kaupungilta sekin vaikutti. Yksi syy on pelkästään jo tuo liikenne. Täällä on nimittäin paljon helpompi päästä tien yli kuin Ban Phessa, jossa kaikennäköisiä kulkuneuvoja on huomattavasti paljon enemmän.

Matkalla Ban Phe:n kaupunkiin.

Jokaisella kaupungilla on oma porttinsa.

Ban Phen rantakatua.

Tätä kuivattua seafoodia on täällä joka paikassa. Ja sitä on jos jonkinlaista sorttia.

Ei voi mitään, näiden kojujen ympärillä leijuu aina aika ellottava haju.

Tämä on meidän suosikkijälkkäri täällä! Bambukepin sisässä kypsytettyä makeaa riisi-rusina-papumönjää.

Tämä uimaleluja myyvä auto on aika hassu ilmestys, kun se tulee tien päällä vastaan.

Koh Sametille lähtevien lauttojen satama.

Lounasravintola matkan varrella.

Tilasimme grillattua kanaa lounaaksi. Pöytään tuotiin kokonainen kana.

Lounasravintolan vessa. Jäi käyttämättä.

Uimalelut ovat iso juttu täällä.

Mikäs täällä huristellessa.